Kaksi viikkoa treeniä Wannaksen opeilla alkaisi olemaan nyt kasassa. Onhan tämä ollut vaihteeksi ihan uusi kokemus itselle, sillä leikkauksia edeltävät ja niiden jälkeiset ajat on tullut tehtyä asioita omin päin, lähinnä fiilispohjalta. Kyllähän itsekin tiedän kestävyysharjoittelusta yhtä, jos toista; mihin milläkin harjoituksella pyritään vaikuttamaan, mitä ominaisuuksia kukin treeni kehittää jne. Kokonaiskuvan ja harjoittelun jaksottaminen on kuitenkin ollut tavallisesti minulle hyvinkin hankalaa. En ole osannut nähdä isoa kuvaa, ja harjoituskertymä on lipsahtanut liian suureksi. Nyt mieleni on siinä mielessä levollinen, että uskon olevani hyvissä käsissä (ja varmasti olenkin).
Koska harjoitusohjelmat maksavat ihan oikeaa rahaa, en aio jokaista treeniä täällä auki selittää. Viikkotasolla voin kerrata määrät ja treenien laadun noin suurpiirteisesti. Avainharjoitukset, sekä muut huomionarvoiset seikat saavat enemmän palstatilaa.
Tiedossahan oli jo alusta lähtien, että takareidet ovat aiheuttaneet (ja tulevat varmasti jatkossakin aiheuttamaan) ongelmia, sekä kompromisseja treenien suunnittelussa. Siksipä lähti ensimmäinen viikko liikkeelle hyvin kevyesti. Pääasiassa helppoa määrää, sekä pari tehokkaampaa harjoitusta. Lauantaina 8.10 oli vuorossa maltillinen reipas alku- ja loppuverkkoineen, mäkivedoilla höystettynä. Mäkitreeneihin olen suhtautunut varauksella, ja jättänytkin ne suosiolla pois aiempina vuosina. Ne kun ovat takaketjulle melkoisen kova mekaaninen rasite, joissa ylilyönnit ovat mahdollisia. Veikkaankin, että hajotin ensimmäisenä leikatun vasemman jalkani moisessa otatuksessa keväällä 2020 (Konstalle terveisiä!). Tuon treenin jäljiltä kipeytyi jalka joka tapauksessa lopullisesti, ja loppu on historiaa.
Itse lauantain mäkivedoista: niitä oli vuorossa maltilliset 6 x 30 sek, palautuksena kävellen mäki alas. Vedot tehtiin treenin yhtäjaksoisen reippaan juoksuosuuden päälle, toki pienen välipalautuksen siivittämänä. Jotta urheiluhenki säilyisi autenttisena läpi treenin, alkoi sopivasti juuri ennen ensimmäisiä vetoja ryöpyttämään vettä kuin sieltä kuuluisasta Esterin Berberistä. Eihän siinä, märän asfaltin aiheuttamia pito-ongelmia lukuun ottamatta sujui treeni hyvin. Mutta viimeisessä vedossa tuntui oikea pakara hirttävän kiinni. Tiesin jo aiempien jumitusten perusteella, että piriformis siellä jälleen lyö käsijarrua päälle. Sain kuitenkin juoksut juostua, ja kotona yritin vetreyttää kireää pakaralihasta.
Harmittavasti tuo päärynälihas on niin syvällä muiden pakaralihasten alla, ettei siihen pääse oikein mitenkään käsiksi. Ammuin Hypervoltin lihasvasaralla kohdennettua täsmähoitoa kireään lihakseen, jonka päälle annostelin lähes 5 min mittaisia yhtäjaksoisia venytyksiä. Lempainen itse minua taannoin neuvoi pakaralihaksiin tepsivän vain pitkät venytykset; lihaskerroksia on kuin sipulissa, joista jokainen laukeaa vuoron perään, kunhan vain malttaa pitää venytystä päällä. Kyllähän näillä neuvoilla helpotusta sainkin, ja järjestyksessään toinen treeniviikko luikahti kuin omalla painollaan. Valtaosa tästä oli perusmössöä, parilla tehotreenillä höystettynä. Näistä ensimmäisen tein matolla, koska vesisade ja tuuli eivät houkutelleet lipsuttelemaan mondolle. 6 x 1000 m 4:00 min/km kuulosti paperilla helpolta, ja tavallaan sitä se olikin. Matossa oli vielä kulmaa 1%, jotta ulkojuoksua simuloitaisiin edes jossain määrin. Paljon toki olen kuullut puhuttavan, että mieluummin säästelisi itseään treeneissä, jotta kulku olisi kohdillaan kisoissa. Syke kyllä kävi lopussa päälle 160, mutta helpohkoa oli kaikin puolin. En kritisoi, valmentajani varmasti tietää, mitä tekee.
Lauantaina 15.10 oli vuorossa toisinto edellisen viikonlauantain treenistä. Koko otatus oli hieman tukkoisen oloista, koska olin syönyt turhan raskaan aamupalan. 3 km reipas osuus kulki silti hyvin (keskivauhti 4:18), mutta 6 x 30 sek mäkivedoissa alkoi oikea perskankku taas kiristellä. Juoksin silti treenin loppuun, ja kotosalla oli jälleen lihasvasaran sekä kohdennetun venyttelyn vuoro. Pistin Simolle viestiä, että ehkäpä mäkivedot ovat liian kova rasite vielä tässä vaiheessa. Lantiosaranan asento on auttamatta liian raaka, ja takareisiin kohdistuu liian suuri eksentrinen kuorma. Lihas-jännekompleksi venyy ja supistuu samanaikaisesti liikaa sen sietokyvyn huomioon ottaen. Helpottavaa silti, etteivät lenkin jälkeiset HHT-protokollan testit aiheuttaneet enää repivän terävää kipua takareiteen. Näitä ovat muun muassa reverse plank, bulgarialainen kyykky, sekä SJMV (suorin jaloin maastaveto). Siltikin kaikenlainen takaketjuun liittyvä oireilu saa mielikuvituksen käymään ylikierroksilla: onko tämä tuntemus normaali, teinkö nyt hetkellisen ylilyönnin?
Sunnuntaina 16.10 juoksin 90 min pk:ta. Kyllähän se pakara/takareisi mukana roikkui, joskaan ei aivan täysivoimaisena. Tiedossa toki oli alusta lähtien, että haastava kombo tässä olisi käsillä kaikille osapuolille. Sillä faktahan on se, että on olemassa aika ennen ja jälkeen leikkauksen – minulla on kummassakin jalassa kolmen jännekimpun sijaan kaksi isompaa strangia: biceps femoris sekä semitendinosus.
Semimembronasukseen on tehty tenotomia, jonka johdosta se on osana noita kahta suurempaa jännettä. Biceps femoris on näistä se kantava rakenne, joihin rispaantuneet jänteet aikoinaan yhdistettiin sulavin langoin. Kävin itse asiassa taannoin viestinvaihtoa Lempaisen kanssa, lähinnä leikkauksesta toipumiseen liittyen. Hän oli itsekin sitä mieltä, että vasen jalka on tullut ilmiömäisen hyvään kuntoon, koska se oireile kovissa treeneissä tai normaalielämässä mitenkään. Tuossa jalassahan oli 2cm mittainen osittainen repeämä, ja siihen tehtiin pieni jännesiirrännäinen. Siinä mielessä on kuntoutuminen ylittänyt kaikki odotukset.
Yritin pitää päivitykseni lyhyenä, mutta tässä sitä taas ollaan. Oma kehu haisee, mutta kirjoittaminen on kivaa, ja olen siinä myös kohtuullisen hyvä. Toivottavasti myös lukijakuntani (joka on laskettavissa yhden käden sormin) on samaa mieltä. Jatketaan harjoituksia!
Loppuun kuva meikäläisen ennätysmaratonilta. Tuolloin alittui maaginen kolmen tunnin rajapyykki (juoksen numerolla 47). Ajalta ennen hiilikuituraasereita - jalassani Adidas Adizero Adios Boost 2.
Kommentit
Lähetä kommentti