Rikkonaista

Syksy alkaa kääntyä vähitellen kohti talvea, ja viikot ovat kuluneet nopeasti töissä puurtamisen sekä juoksuharjoittelun merkeissä. Noin puolitoista kuukautta tässä onkin ehditty Wannaksen ohjelmaa noudattamaan, ja pääsääntöisesti olenkin säilynyt ehjänä, jotta ohjelmassa on säilynyt se aiemmin painottamani jatkuvuus. Verrattain kevyttä treeni on ollut edelleen, vauhdit eivät ole kovissakaan rykäisyissä alkaneet vielä kolmosen minuuttiluvulla. Paljon olen jälleen juoksumattoakin hyödyntänyt, koska keliolosuhteet ovat olleet paikoin haastavia. Wannaskin juoksumaton käyttöä suositteli, kunhan vain pitäisin huolen siitä, että tavoiteltu rasitustaso saavutettaisiin. Yleisesti ottaen vakiosalini juoksumatot ovat hyvin laadukkaita (lue: kalliita), ja uskoakseni myöskin melko tarkkoja. Tiedän myös, miltä vaikkapa nelosen vauhtia lähentelevän juoksun kuuluu tuntua, joten siltä osin mattoilu käy minulta luontevasti.

Hieman ongelmaakin on ollut terveydentilan suhteen. Ensinnäkin parisen viikkoa on kiusanani ollut kiristelevä oikea lonkankoukistaja, jonka jumitus on sittemmin siirtynyt reiden lähentäjälihaksiin. Pahimmillaan se säteili sisäreittä pitkin polveen asti, joten veikkaan että gracilis eli hoikkalihas on hirttänyt kiinni samalla. Voisihan se olla myöskin sartorius eli räätälinlihas (kuka nämä nimet on keksinyt?), molemmat kulkevat sisäreiden sisällä, mutta graciliksen origo on samassa nipussa, missä lähentäjälihakset. Mistä näistä tietää, ongelma ei välttämättä aina ole siellä missä kipu, ja reidessäkin on yhteensä 15 lihasta. Ajan kanssa jumi kyllä sulaa, ja huomaan jo nyt jalan olevan huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin mitä viikko sitten. Kertaalleen kävin jo urheiluhierojalla, ja selkeä apu oli tästäkin.

https://www.getbodysmart.com/anterior-thigh-muscles/sartorius-muscle/

 

Tehotreenejä en siis pariin viikkoon ole juosten pystynyt tekemään. Sain Simolta ohjeeksi tehdä sisäpyöräilyä, sillä se ei rasita lonkankoukistajia tai lähentäjiä juurikaan. Varsinkaan, kun spinningpyörissä on lukkopolkimet, tällöin saa takareidet mukaan ja polkemisen sijaan on tekeminen enemmänkin kampien pyörittelyä. Halusin myöskin nostaa sykkeitä, ja lähentäjäjumista sisuuntuneena teinkin 15.11 monumentaalisen 90 min treenin, joka sisälsi yhteensä 30 min seisaallaan runttaamista keskisuurella vastuksella, mutta korkeahkolla kadenssilla. Tein osuuden jaoteltuna 10 min setteihin, palautellen aina 5 min välissä. Hikoilin varmaan 15 litraa, mutta muuten jaksoin treenin loppuun hyvin. Sykkeet kävivät korkeimmillaan 165:ssä.

Lieneekö sitten kyseessä äkisti lisääntynyt harjoituskuorma, mutta seuraavana aamuna oli kurkkuni karhea ja äänikin maassa. Kenties elimistössä oli virus, joka pääsi jylläämään immuniteettini hetkellisesti alentuessa kovan treenin takia. Stravakin sen näytti, että viikon kokonaiskuormitus oli huomattavan korkea aiempiin nähden. Lämpöä minulla ei onneksi ollut, ja kurkkukin asettui parin päivän sisällä. Nyt on kuitenkin nenä aivan tukossa, ja muutenkin puolikuntoinen olo. Loppuviikko menikin sitten rauhallisesti lentsua potiessa, ja tulevia juoksutreenejä pohtiessa. Ensilumikin ehti viikonloppuna sataa, joten sitä suuremmalla syyllä ei kannattanut lähteä itseään vilustuttamaan sitäkään vähää.

Tässä siis tuli vielä ylimääräistä pakkolepoa juoksujen osalta, joka toivottavasti vaikuttaa positiivisesti mysteerijumitukseen lähentäjälihaksissa. Tasotestiä oltiin kaavailtu joulukuulle, mutta se taitaa nyt siirtyä ensi vuoden puolelle. Sen verran rikkonaista on tässä muutama viikko nyt ollut.