Syksy on jo lähes ohitse, ja kelien puolesta ollaan taittumassa talvea kohden. Yöpakkasia on ollut jo moneen otteeseen, ja lenkille lähtiessä on pitänyt huolehtia kerrospukeutumisesta. Tampereen maratonviestin jäljiltä uumoilin harjoitusinnon lähtevän uuteen nousuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Ennen kilpailua vaivannut oikea etureisi alkoi kiristellä uudelleen, joten luvassa oli jälleen annos korvaavaa harjoittelua. Luottohierojaltakin kävin hakemassa ensiapua vaivaan, ja jumitus suli kohtuu hyvin. Enpä siltikään uskaltanut vielä palata harjoittelun pariin paria juoksukokeilua lukuun ottamatta, joten crosstrainer tuli jälleen tutuksi.
 |
| Kestävyysjuoksun hurma ja tuska. |
Kerroinkin aiemmassa kirjoituksessani myös siitä, kuinka hiekkaisella puistotiellä juostun kisan jäljiltä olivat molemmat taka- ja sisäreidet aivan loppu. Jalat tokenivat kyllä hyvin, mutta jonkinlainen heijaste jäi päälle oikeaan takareiteen, ”pakarapoimun” seutuville. Tämä säikäytti itseäni toden teolla, sillä epämääräisistä tuntemuksista alkoi myös pari vuotta sitten leikkauspöydälle johtanut vasemman jalan syöksykierre. Käytännössä siis koko syyskuun lopun otin todella iisisti crosstraineria polkien, jättäen kaikki juoksut minimiin. Minulla sattui myös olevan voimassa maksusitoumus Mehiläinen NEO:n lääkäriasemalle Turkuun vielä tämän vuoden loppuun. Vasemman jalkani hamstring-syndrooma eteni repeämän asteelle ennen kaikkea siksi, että viivytin magneettikuviin menoa aivan liian kauan (9 kk…). Ja tuolloinkin diagnoosi oli väärä, tai löydöksiä ei havaittu. Oikean diagnoosin saanti kestikin lähes 17 kk. Vahingosta viisastuneena päätinkin tarttua ongelmaan jo sen syntyvaiheissa, mikä tarkoitti Turun reissua MRI:n merkeissä.
Kuvissa ei havaittu juurikaan eroja verrattaessa toukokuussa tehtyyn kuvaukseen. Leikatun jalan jänteiden tilassa ei ollut nähtävissä muutosta, ja tilanne oli varsin hyvä siltä osin. Kuitenkin oikean jalan Biceps Femoriksen jänne oli aavistuksen paksuuntunut. Tätä paksuuntumista oli itse asiassa havaittavissa ja ensimmäisissä kuvissa ennen leikkausta vuosi sitten elokuussa, ja tuolloin tilanne kuulemma oli pahempi. Kummallista kyllä, jalka oli tuolloin oireeton. Tai sitten kaikki huomio oli kipuilevassa vasemmassa jalassa, josta 2 cm mittainen repeämäkin löytyi. Oikean eli leikkaamattoman jalan jänne on siis ollut jokaisessa kolmessa kuvassa hieman paksuuntunut, mutta vauriolinjaa tai nesteen kertymää jännerakenteiden ympärillä ei ole ollut havaittavissa. Ohjeeksi sainkin vain pitää järjen mukana harjoittelussa, sekä ottavan ohjelmaan takareiden voimaa ja liikkuvuutta harjoittavat liikkeet, sekä keskittävän huomiota keskivartalon hallintaan.
Turusta kotiuduttuani mietinkin tavoitteitani hieman uudemmalta kantilta. Leikkauksen jälkeen fokus oli päästä ylipäätään juoksukuntoon tämän vuoden puolella. Kun jalka nousi riittävällä tahdilla, tavoite siirtyi kohti kisaamista. Kymppi liikahtikin jo ihan kohtuu hyvään tahtiin, ja kaikkinensa jalan kuntoutuminen ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti. Ennen pitkää aloinkin jo haaveilla harjoitusmäärien nostamisesta lähelle menneitä huippuvuosia, mutta pelkkä kova harjoittelu itsessään on aika väsyttävää selkeiden tavoitteiden puuttuessa. Leikattu jalka oli myöskin vielä siinä määrin puolikuntoinen, että esim. puolikasta en vielä uskaltaisi kisata kuin korkeintaan ensi keväänä. Pitkissä harjoituksissa (yli 2 h) jalka alkoi nimittäin väsyä, ja tekniikka hajota. Kovien määräviikkojen mättäminen on toki kivaa, mutta ei mikään itseisarvo. Nämä seikat, sekä lievästi oireileva oikea takareisi sinetöivätkin päätöksen jättäytyä pienimuotoiselle ylimenokaudelle.
Tavallisesti tämä on tarkoittanut omalla kohdallani jopa kolmen viikon mittaista täyslepoa. Sitä on kuitenkin tullut harrastettua kuluneen kahden vuoden aikana siihen malliin, että moiselle ei olisi tällä kertaa tarvetta. Taustalla ei myöskään olen raastavaa kisaputkea. Tänä vuonna ylimenokausi meinasi siis taukoa juoksusta, mutta ei suinkaan muusta urheilusta. Jatkoin korvaavaa harjoittelua crosstrainerilla, sekä otin rohkeasti mukaan kovaa voimaharjoittelua salin puolella. Myönnettäköön, että rautojen kolistelu oli jäänyt kesän aikana vähemmälle arjen täyttyessä monotonisesta juoksuharjoittelusta.
Aloitin myös oikeaa takareittä kuntouttavat harjoitteet. Helpotus oli suuri, sillä pystyin siirtymään verrattain varhain isoihin painoihin sekä liikkeisiin, jotka eivät olisi mahdollisia takareiden ollessa hajalla. Muistan kuin eilisen päivän kaikki ne liikkeet, jotka aiheuttivat vasempaan koipeen pahimmillaan päiväkausia jatkuvan jomottavan kivun. Kuten Lempainenkin, päättelin oikean jalan vain ottaneen itseensä kovista peräkkäisistä harjoituksista, sekä Tampereen maratonviestistä. Se nyt vain vaati aikaa toipuakseen.
Varmuuden vuoksi otin jalkaan myös kolme annosta shockwave-terapiaa. Mistä siis onkaan kyse? Shockwave -paineaaltohoidossa tuotetaan ilmapaineen avulla mekaanista painetta ja tärinää vahingoittuneeseen pehmytkudokseen. Kompressorin tuottaman paineen avulla ammutaan hoitopäässä olevaa metalliosaa, joka saa sen värähtelemään. Painamalla hoitopää ihoa vasten, liike-energia siirtyy kudokseen paineaaltona, jossa se vaikuttaa 4 cm, maksimissaan 6 cm syvyyteen. Terapeutti voi valita hoitotarkoitukseen parhaiten sopivan metallisen pään ja valita laitteesta sopivan tehon, taajuuden ja iskujen lukumäärän. Tyypillinen annostus on luokkaa 2000 (1000-5000) iskua, esim. 10 Hz taajuudella, kestoltaan n. 5-10 min. Hoitomuodosta on jonkin verran tutkimusnäyttöä, ja se on osoittautunut varsin lupaavaksi erityisesti jännealuiden vaivojen hoidossa. Shockwave-terapia vaikuttaa kiihdyttämällä kipu- ja vamma-alueen aineenvaihduntaa, sekä hajottaa kiinnikkeitä sekä arpikudosta. Pehmytkudos ja jännerakenteet saavat paremmin happea ja paranevat nopeammin. Shockwavesta löytyy googlettamalla läjäpäin tekstiä aiheesta kiinnostuneelle. Luottofyssarini Footfysio Oy:n Mikko Poutiaisen mukaan asiakaskokemukset ovat olleet poikkeuksetta positiivisia. Lieneekö kyseessä lumevaikutus, mutta huomasin itsekin näiden kolmen hoitokerran jälkeen jalan liikkuvuuden, sekä epämääräisen tunteen kadonneen käytännössä kokonaan.
 |
| Shokkihoitoa pehmytkudosvammoille. |
Mutta eipäs hötkyillä - juoksutaukoa ajattelin jatkaa vielä marraskuun ensimmäiselle viikolle asti, palaten varovaiseen juoksuharjoitteluun viikolla 45. Samalla minulla on aikaa miettiä tavoitteitani tulevalle kaudelle, sekä keskittyä heikkouksien vahvistamiseen kuntosalin puolella. Tällä kertaa myös todella aion jatkaa takareisiä kuntouttavien liikkeiden tekemistä, vaikka jalat olisivat kuinka oireettomat. Kuten Lempainen minulle sanoi, kuntoutusvaiheen liikkeiden tekoa tulisi jatkaa ylläpitävästi, mikäli juoksukuntoisena mielii pysyä. Takareiden ongelmat ovat nimittäin helposti uusiutuvaa sorttia. Eipä siis auta muu, kuin jatkaa korvaavia treenejä, sekä keskittyä juoksuskenen seuraamiseen kotisohvalta!
Kommentit
Lähetä kommentti